Myöskin, tajuttuani, että kuvaaminen ja äänittäminen samaan aikaan on jo sen luokan multi-taskingia, ettei se taida minulta luonnistua. Outokumpukin on niin etäällä, että apuvoimien hälyyttäminen sieltä ei tule kuuloonkaan. Eipä hätiä! Kymenlaakson ammattikorkeasta hommaan opintopisteiden toivossa apuun riensi Heiskasen Antsu ja suostui myös alistamaan Kameransa ja Zoom h2n-kenttätallentimensa projektiin. Dynamic Duo oli siis täysin miehitetty.
Perjantai iltana ei kellään normaalilla ihmisellä ole mitään järkevää tekemistä, joten oli sangen luontevaa, että 9.12. illaksi järjestettiin istunto. Lähinnä mietimme yleisiä linjanvetoja ja jäsentelimme, mikä on mahdollista toteuttaa ja mihin ei välineistömme taivu. Mietimme myös että mikä on sopiva mitta esittelyvideolle ja mikä on oleva loogisin jakelukanava. Tähänkin saatiin kaksi tuntia vierähtämään, vaikkei edes lätistelyä hidastanut kahvi ja pulla.
Sovimme muutaman kuvauspäivän, joista tätä kirjoittaessani on ensimmäinen jo taakse jäänyttä elämää. Tänään siis oli määrä kuvata työntekijöiden haastattelut, 27.12 kuvata maastolajeja ulkona ( jos ei sada vaakasuorassa vihasia mummoja jäänaskalit käsissään), sama juoni jatkuisi 28. päivä ja ylimääräiseksi kuvauspäiväksi laitettiin 29. päivä. Lisäksi 2.1.2012 sovimme, että jos mahdollisuus sattuu, pyrkisimme kuvaamaan suojelukoiratoimintaa (Toivottavasti ei POW kuvaa maalimiehen vinkkelistä).
Tänään aamulla lähdimme yhdeksältä hakemaan kyamkilta 3 pistevalaisuun soveltuvaa valosettiä (jos oikein muistan niin merkki oli dedo, sisäänrakennetut himmentimet ja muutenkin näpsäkän oloinen satsi), 3 kpl 150w valoja jalkoineen ja sateenvarjoineen ( joita tosin emme ahtaassa tilassa pystyneetkään mitenkään hyödyntämään ilman että varjot olisivat näkyneet kuvassa). Matkalla kävimme ABC:llä aamiaisella ja nappaamassa Zoomiin varaparistoja. Koirapalvelulla olimme sovitusti hieman ennen yhtätoista. Aloimme laittamalla kamerat lataukseen, koska kumpikaan ei ollut muistanut tätä tehdä etukäteen. Kasasimme valot mahdollisimman hyvin kolmipistevalaisun oppien mukaan mutta tila oli hyvinkin ahdas, joten vaihtoehtoja ei ollut liikaa. Laitoimme minun kameran gorillapodilla haastateltavan eteen ottamaan puolikuvaa kiinteästä asemasta ja Antsun kameran alistimme käsivarakuvalle johon katselimme vähän alueita, joista voi kuvata ilman, että heijastumat häiritsee, tulee varjoja tms.
Selvisi myös, ettei haastattelua oltu valmisteltu loppuunasti, joten kävimme läpi asiat, joita haastateltavat haluavat tuoda ilmi ja siltä pohjalta laadimme kysymyksiä. Näin jälkikäteen ajateltuna olisi ehkä kannattanut jo ensimmäiseen palaveriin tulla jonkinlaisen käsikirjoitushahmotelman kanssa, jonkunlaisen rungon kaltaisen kanssa, jotta asiakas olisi hahmoittanut paremmin, minkälaisissa raameissa kuljetaan ja olisi ehkä selkeämmin sen perusteella osannut ilmaista, minkälaista lopputuotetta he odottavat. Tästä viisastuneina totesimme, että vastaisuudessa, jos esittelyvideoita vielä teemme, tulemme käyttämään valmista rakennetta, johon vaan lisäilemme asiakkaan toivomat asiat ja poistamme mitä he ei halua videon sisältävän. Pääsee kaikki osapuolet helpommalla ja asiakas konkreettisemmin hahmottaa, minkälaista teosta olemme tekemässä.
Kuvaamista alottaessamme asiakas luonnollisesti hieman hermoili kameran läsnäoloa. Asiaa ei tietenkään helpottanut silmiä häikäisevät valot ja nenän alla törröttävä kenttätallennin. Kuitenkin, itse haastattelut meni sisällöllisesti oikein hyvin. Ongelmaksi muodostui minun kamerasta loppunut muistikortti, jonka takia jouduimme loppuhaastattelut ottamaan pelkästään käsivaralla yhdellä kameralla. Tiedän, vastaisuudessa tulee olla useampikin muistikortti ihan varuiksi! Ja toisaalta, koska kuvaamme 2 kameralla ja lisäksi otimme äänet kenttätallentimella, tiedän jo tässä vaiheessa hakkaavani päätä seinään, kun pitäisi alkaa löytää synkka näiden kolmen välille. jonkinlaista klaffia yritimme tehdä, mutta epäilempä, että lohtu on laiha.
Kun säätelin, mitä säätelin haastatteluhuoneessa, kirjoittaen kysymyksiä yms, antsu huiteli kameransa kanssa ympäriinsä ottaen kuvituskuvaa hoitolan sisältä. Selvitimme, että onko oikeus kuvata kaikkia ja yhden koiran verran päädyimme heittämään deleteä, jottei kukaan vaan pahastuisi. Lisäksi, kuvasimme myös koirahoitolan työntekijän, Mean, esittelyä hoitolasta, yhden hoitolan asiakaskäynnin ja yhden yksityistunnin alun. Ulos meidän ei kannattanut mennä, koska oli pimeää ja märkää. Olisimme kastelleet kameramme emmekä olisi saaneet, kuin mustaa ruudun täydeltä.
Valmista tuli n. 15.30 jonka jälkeen Lähdimme ajelemaan kotiinpäin. Itse työaikaa tuli n. 5 tuntia ja ajomatkaa suuntaansa googlen mukaan 26,1 km ja polttoainekustannuksiksi googlemapsin mukaan yhteensä molempiin suuntiin 7,08€.
Nyt tätä kirjoittaessani materiaali on ulkoisella kovalevyllä odottamassa käsittelyä. Taidan siirtää tuonnemmaksi!
Nyt tätä kirjoittaessani materiaali on ulkoisella kovalevyllä odottamassa käsittelyä. Taidan siirtää tuonnemmaksi!
